Arkkitehdit harjoittavat palveluliiketoimintaa, jossa arkkitehdit tarjoavat asiantuntijapalveluita asiakkaiden ongelmiin. Arkkitehtipalveluiden myyminen ei ole kuitenkaan helppoa, ja se johtuu osaksi alan luonteesta.

Arkkitehtipalveluiden arvo on vaikeasti selitettävissä. Arkkitehtuurin arvojen, kuten tilallisuuden, materiaalisuuden tai kokemuksellisuuden ymmärtäminen ei ole helppoa. Ihminen aistii arkkitehtuuria alitajuntaisesti ja vain harjaantunut osaa sanoittaa aitoja toiveitaan. Lisäksi arkkitehtisuunnittelun yksi erikoispiirteistä on, että sen koettu arvo voidaan kokonaisuudessaan arvioida vasta rakennuksen valmistuttua1.
‍
Arkkitehtien laaja-alainen osaaminen luo omat haasteensa asiantuntijuuden myymiseen. Vaikka rakennussuunnittelussa arkkitehti vastaa periaatteessa vain rakennuksen suunnittelusta, tarjoavat arkkitehtitoimistot monesti huomaamattaan melko laaja-alaisia palveluita, kuten strategista näkemystä ja osittaista palvelumuotoilu, ja erilaisia myynnin työkaluja kuten visualisointeja ja taitettuja julkaisuja. Laaja-alaisuus lisää työtä, muttei välttämättä nosta korvausta, mikä heikentää työn kannattavuutta.

Palveluliiketoiminnan tavanomaisia haasteita ovat kysynnän vaihtelu, laadunhallinta ja tehottomuus. Ongelmia on usein myös kasvussa ja toiminnan kannattamattomuudessa.2 Ongelmista useat koskettavat myös arkkitehtitoimistoja.

Yksi palveluliiketoiminnan haasteita selittävä tekijä on se, että palvelut eivät ole yhtä helposti monistettavissa kuin tavaramyynti. Palvelu on usein uniikki ja syntyy vasta prosessin aikana, jolloin siihen kulunutta työtä ei voi myydä helposti uudelleen. Kannattavuuden kasvattamiseksi hinta täytyy nostaa suhteellisen korkeaksi tai palvelu pitää osittain automatisoida. Arkkitehdeille kumpikin on kuitenkin haastavaa alan kovan kilpailun ja työn vaatiman luovuuden takia. Ristiriitaista kuitenkin on, samoin kuin taiteessa, että erityinen suunnitteluosaaminen ei ole helposti korvattavissa toisella suunnittelijalla. Arkkitehtuurin hinnalla ei pitäisi tarvita kilpailla: Mitä ainutlaatuisempia palveluja yritys tarjoaa, sitä vähemmän merkitystä kilpailijoiden hinnoilla on3.
‍
Liiketoiminnan vaikeudet näkyvät siinä, kuinka rakennusliikkeet kohtaavat kuluttajat arkkitehtejä paremmin. Rakennusliikkeiden etu on myös parempi tuote: valmiiksi suunniteltu ja asiakkaan tarpeisiin kohdennettu asunto. Valmistaloyritysten selvä etu taas on, että ne myyvät monistettavaa tuotetta – toki usean eri palvelun lopputuotteena.

Rakennusliikkeet voivat kuitenkin yksinään tarjota vain fyysisiä ominaisuuksia, kun suunnittelija voi vastata asiakkaan todellisiin ongelmiin. Kuluttajat eivät halua uutta ilmastointijärjestelmää, vaan parempaa sisäilmaa. Kuluttajat eivät toivo vain uutta katosta pihalle, vaan mahdollisuuden nauttia ulkoilmasta ja vapaudesta.
‍
Seuraavalla sivulla esiteltävässä alustatalouskonseptissa liiketoiminnan vaikuttavuutta tavoitellaan tuotteistamisella.

Tuotteistamista voi tehdä monella tavalla. Palveluprosessia voi systematisoida tai palvelun voi vakioida. Palvelun systematisointi tarkoittaa palvelujen määrittelyä ja valmiita toimintamalleja palvelun suorittamiseksi. Vakiointi tarkoittaa palvelun kehittämistä monistettavaksi tai toistettavaksi jonkin järjestelmällisen menetelmän tai teknologian avulla2. Tuotteistamista voi tehdä myös eri tasoisesti. Vakioida voi koko palvelun tai vain osan siitä, jolloin palvelu on pääsääntöisesti yksilöllinen, mutta sisältää vakioituja osia.4

Alustatalouskonseptissa tuotteistaminen perustuu suunnitelmien myymiseen valmiiksi suunniteltuina. Palvelusta tehdään tuote, joka on kehittävissä lisäpalveluilla. Tuotteistaminen tehostaa suunnittelua ja helpottaa sen myymistä. Samalla löydetään väylä korkeamman arvon tuottamiseen asiakkaalle.

Alustatalouskonsepti kuitenkin myös systematisoi suunnittelijan suunnitteluprosessia. Tavoitteena on vakioida ne suunnitteluprosessin vaiheet, jotka ovat toistuvia ja rutiininomaisia. Näin lasketaan prosessiin kuluvaa aikaa sekä kustannuksia.

Perinteisessä liiketoiminnassa tuotteen tai palvelun arvonluoti perustuu arvoketjujen optimointiin. Puhutaan lineaarisesta liiketoiminnasta. Tämä tarkoittaa, että tuotteen arvoa koitetaan nostaa tai hintaa laskea kilpailijoita matalammaksi kehittämällä valmistamisen välivaiheita. Yritykset koittavat hallita rajallisia kilpailutekijöitään, kuten työntekijöitä ja patentteja, luodakseen etua kilpaileviin yrityksiin5.

2000-luvulla on kuitenkin yleistynyt uusi liiketoiminnan muoto: alustatalous. Alustataloudessa lähestyminen arvonluontiin poikkeaa lineaarisesta liiketoiminnasta. Alustatalouden arvoluonti perustuu sen verkostoituneisuuteen5.
‍
Alustatalous on internetin kehityksestä kummunnut liiketoiminta-organisaatiomalli, joka mahdollistaa aiempaa tuottavampia rakenteita. Alustatalousekosysteemit rakentuvat tuottajayhteisöistä, digitaalisista alustoista ja asiakkaista. Liiketoiminnan tuottavuuden kasvu perustuu rajapintojen avaamiseen, osaamisten yhdistämiseen ja omaa kasvua hakevien kumppaneiden ekosysteemeihin.5

Alustatalous onkin osoittautunut tehokkaaksi tavaksi järjestellä taloudellista toimintaa. Alustatalouteen liittyvä liiketoiminta kattaa jo 30 prosenttia koko maailman taloudellisesta toiminnasta, joka tarkoittaa kuuden vuoden tarkastelujaksolla 60 tuhatta miljardia dollaria 6. Yhdysvaltalaisen huoneistovuokraus-alustayritys Airbnb:n liikevaihto oli vuonna 2019 4.7 miljardia 7, joka muodostuu pitkälti alustalla toimivien yrittäjien omasta liiketoiminnasta ja sen voitoista.
‍
Alustataloudessa on yksinkertaistettuna kaksi vaihetta. Palveluntarjoajien verkostojen synnyttäminen ja niiden kohtauttaminen asiakkaiden kanssa.

Alustataloutta esittelevällä verkkosivulla alustatalous.fi kirjoitetaan alustataloudessa syntyvistä verkostoista seuraavasti: "Alustataloudessa arvonluonnin malli pohjaa toimijoiden muodostaman ekosysteemin vuorovaikutteiseen toimintaan.  Ekosysteemeissä palveluntarjoajat ja heidän kumppaninsa kokoontuvat kehittämään toisiaan täydentäviä asiakasarvoa tuottavia ratkaisuja. Eri toimijat harjoittavat yhdessä lisäarvoa tuottavaa toimintaa yhteisten toimintaperiaatteiden mukaisesti. Osapuolten itsenäinen toiminta muodostaa kokonaisuuden, jonka tuottama arvo on merkittävästi suurempi kuin osiensa summa. Ekosysteemit ylittävät monesti toimialojen väliset rajat, mikä tukee uusien innovaatioiden syntymistä".5

Digitaalinen alusta mahdollistaa asiakkaan ja palveluntarjoajan kohtaamisen, eli kysynnän ja tarjonnan yhdistymisen. Arvoa syntyy kun asiakas löytää etsimänsä tuotteen alustalta. Asiakkaan ja palveluntarjoajan Kohtauttamisen kannalta on oleellista, että toiminta on kummallekin osapuolelle merkityksellisiä5. Osapuolten yhdistymistä voidaan tehostaa suosituksilla ja hakutoiminnoilla. Digitaalinen alusta mahdollistaa osapuolten kohtaamisen tilanteissa, joissa se olisi muuten epätodennäköistä.

Alustatalousmalleja voidaan luokitella sen mukaan, kuinka paljon ne hallitsevat tai vaikuttavat palveluntuotantoon5. Ensimmäinen taso edustaa tavanomaista toria, jossa tuotteet vaihtavat omistajaa vapaasti. Toinen ääripää on alusta, joka säätelee asiakaskokemusta, tuotteita ja erityisesti hinnoittelua brändinsä mukaan.