Arkkitehdit suunnittelevat asuntoja lähtökohtaisesti rakennusliikkeille ja se on ongelmallista.
Koska kerrostalojen kohdalla tilanne voi tuntua väistämättömältä, tarkastellaan seuraavaksi pientaloja.

Yli 70 prosenttia myydyistä pientaloista on erilaisia talopaketteja1. Rakennusliikkeet myyvät pientalosuunnittelua siis huomattavasti arkkitehtejä enemmän. Vaikka osa valmistaloista olisi arkkitehtien suunnittelemia, ei tilanteeseen voi olla tyytyväinen. Valmistaloyritysten ylivoimalla on valitettavia seurauksia.

Ensiksi, valmistalot ovat harvoin arkkitehtuurivetoisia. Valmistaloyrityksiltä puuttuu rohkeus poiketa tavanomaisesta tarjonnasta. Se on ymmärrettävää, jos liiketoiminnan kannattavuus perustuu tuotannon optimointiin ja toistuvien rakenteiden hyödyntämiseen. Tuotantolinjoja ei kannata rakentaa pienen myynnin varaan vaan liiketoiminnan pohjalla kannattaa olla jotain helposti myytävää. Erikoisempia suunnitelmia kannattaa tuottaa markkinointitempauksina.

Valmistaloyritykset näyttävät myös kilpailevan vahvasti keskenään hinnalla ja asuntojen varustelutasolla, eivätkä ensisijaisesti asumisen laadulla tai arkkitehtonisilla ansioilla. Lähtökohta painaa hyvän suunnittelun kysyntää alas kuluttajien tottuessa keskinkertaiseen. Käsitystä suunnittelun arvosta hämärtää sekin, että valmistaloyritys voi kerätä voittoja rakennusprosessin useissa eri vaiheissa. Näin yritys voi tarjota asiakkaalle suunnittelun osana kokonaiskauppaa lähes ilmaiseksi.

Valmistaloista arkkitehtien ammattikunnalle kertyvä korvaus pysyy maltillisena, ellei jopa pienenä. Vaikka valmistalo olisi arkkitehdin suunnittelema, kerää valmistaloyritys voitot monistuvalla myynnillä. Tilanne on sama kuin kiinteistövälittäjien ja arkkitehtien välillä: kiinteistövälittäjä voi myydä arkkitehdin suunnitteleman kohteen useaan kertaan saaden 3-4% asunnon myyntihinnasta, kun suunnittelija saa työstään korvausta keskimäärin 10% rakentamisen kustannuksista. Valmistaloliiketoiminta jättää myös muille kuin arkkitehdeille mahdollisuuden tehdä liiketoimintaa perinteisesti arkkitehdeille kuuluvilla tehtävillä, kuten muutossuunnittelulla ja lupapiirroksilla.

Arkkitehtitoimistojen heikkoon kysyntään pientalosuunnittelussa on useita syitä. Arkkitehtisuunnittelu ei näytä kuluttajista riittävän kiinnostavalta tai kannattavalta. Ongelmat liittyvät arkkitehtipalveluiden huonoon näkyvyyteen, vaikeaan ymmärrettävyyteen ja palveluihin liittyviin riskeihin.

Valmistaloyritysten liiketoiminta vastaa asiakkaan tarpeisiin, ja yritysten myymä tuote on parempi. Valmistaloyritysten arvolupauksen keskiössä on asunnon saamisen helppous ja nopeus. Jo pelkästään rakentamiseen ryhtyminen on pitkä prosessi, ja asiakasta voi huolettaa oman tietotaidon riittävyys oikeiden toimijoiden löytämiseksi. Valmistaloyritykseltä saa kaiken palvelun yhdestä paikasta. Valmistalojen vahvuus onkin niihin sisältyvät lisäpalvelut. Valmistaloyritykset eivät lupaa vain suunnitelmaa, rakennusmateriaaleja ja rakentamista, vaan myös tuen asiakkaalle koko rakennusprosessin ajaksi. Lisäksi, valmistalojen ostaminen on ennakoitavaa, ja kohteille saa melko pitävän hinnan heti tutustumisvaiheessa.

Asiakas vertaa arkkitehtipalvelusta saatavia hyötyjä sen mahdollisiin riskeihin. Asiakas voi kysyä itseltään: Mitä jos arkkitehti ei ymmärrä tarpeitani? Entä jos arkkitehti jättää minut yksin piirustusten kanssa? Arkkitehdit keskittyvät suunnitteluun, vaikka palvelun arvo rakentuu asiakkaalle muistakin tekijöistä. Arkkitehdit tuntuvatkin hyväksyneensä roolinsa rakennusteollisuuden takana. Rakennusliikkeet myyvät ja rakennuttavat, ja arkkitehdit suunnittelevat. Se on ymmärrettävää ottaen huomioon arkkitehtien koulutuksen ja tavanomaiset mielenkiinnon kohteet. Ongelma on kuitenkin, että arkkitehdin asiakkaita ovat rakennusliikkeet, eivät rakennuksen käyttäjät. Tilanne on johtanut siihen, että rakennusliikkeet muokkaavat kysyntää tarpeisiinsa. He tarjoavat sitä, mikä on heille kannattavaa.

Jos arkkitehti suunnittelee rakennusliikkeille, liittyy arkkitehti rakentamistalouteen osana rakennusliikkeiden arvoketjua.  Suunnittelija vastaa rakennusliikkeelle asiakastarpeiden toteutumisesta ja myytävän tuotteen suunnittelusta. Arkkitehdit harjoittavat liiketoimintaansa osana rakennusliikkeiden liiketoimintaa. Rakennusliikkeen liiketoimintastrategia eli sen tavoitteet ja keinot määrittelevät, miten suunnittelu realisoituu rahaksi.

Asuntomarkkinoilla korkea hinta ei tarkoita korkeaa laatua -varsinkaan arkkitehtonisesti. Se syö arkkitehtien uskottavuutta arvonluojina.
‍
Urakoinnissa työn arvo mielletään perinteisesti rakentamisen laatuna. Tavoitteena on parantaa rakennusprosessia, vähentää virheitä ja kustannuksia, sekä tehostaa ajankäyttöä2. Rakennusteollisuuden sisällä käyty laatukeskustelu vaikuttaa kuitenkin laajentuneen asiakasarvoon, mikä on ymmärrettävää, koska rakennusliikkeet vastaavat merkittävästä osasta rakennuttamista. Rakennusteollisuuden vastuu rakentamisen laadusta on kasvanut.

Asiakaslähtöisyyden kohdalla keskustelua vaikeuttaa kuitenkin kysymys siitä, mitä kuluttajat pitävät arvokkaina. Rakennusliikkeiden ja arkkitehtien käsitykset siitä, mitä asiakkaat todella arvostavat, näyttävätkin eroavan toisistaan.

Jos rakennusta tutkii osa kerrallaan, voi lasitettu parveke näyttää välttämättömyydeltä. Se nousee todennäköisesti myös esille, jos kuluttajia pyydetään listamaan sopivan asunnon ominaisuuksia.
Asunnon ominaisuuksiin keskittyvän myynnin ja yksipuolisen tarjonnan takia kuluttajalta ei voikaan odottaa muunlaista käyttäytymistä.  Kysyntä ei ole erillään tarjonnasta, vaan tarjonnan kasvu lisää kysyntää. Asiakas tuskin osaa pyytää jotain, mitä ei ole aiemmin nähnyt, vaikka tuntisikin siihen pohjimmiltaan tarvetta. Arkkitehtuurilla on mahdollisuus vastata primitiivisempiin ja toisaalta kehittyneempiin tarpeisiin. Rakennusliikkeiden arviointikykyä vaikuttaa haittaavan ymmärtämättömyys arkkitehtuurin merkityksestä.

Arkkitehdin näkökulmasta rakennusteollisuudessa laadun käsitettä ei ymmärretä riittävän monipuolisesti. Rakennusalan kilpailukyky ja rakentamisen laatu Suomessa -raportissa herätelläänkin rakennusalaa pohtimaan mitä tehdään, miksi ja millaisin seurauksin. Eli minkälaista rakennettua ympäristöä rakennusala tuottaa ja minkälaisia resursseja käytetään tuotosten aikaansaamiseksi2. Ainoastaan tuntemalla asiakkaan tarpeet on mahdollista vastata niihin laadukkaalla tuotteella.

Kärjistäen, Suomessa kukaan ei tunnu vastaavan rakennusprosessin aikana syntyvästä arvosta. Rakennusalan pirstaleinen luonne ja hintakeskeisyys häivyttävät tavoitteen todellisesta arvonluonnista. Aito arvonluonti näyttää kytkeytyvän arkkitehtuurin parempaan ymmärtämiseen. Arvoa ei synnytetä vain asioita yhdistelemällä, vaan tarvitaan näkemystä siitä, miten yksittäisillä ratkaisuilla luodaan jotain osiaan arvokkaampaa.

Rakennusliikkeet käyttävät arkkitehtiä arvonluomiseen vain vähän. Tilanne tuntuu ristiriitaiselta, koska tuottavuusongelmista kärsivän rakennusalan kilpailukykyä ja tuottavuutta voitaisiin kehittää tuottamalla korkeampaa arvoa. Jos arkkitehtien työpanoksen arvoa ei hahmoteta, ei sitä osata myöskään hyödyntää.

Raportissa sanotaan: "Tulevaisuuden arvonluonnin mahdollisuuksien taustalla on kyky uudistua, mutta myös asenne uudistumista kohtaan. Pelkän liiketoiminnan kasvun hakeminen tai määrään perustuvan matalan jalostusasteen tuotteiden tehokas tarjoaminen markkinoille ei ole pitkän aikavälin strategia." 3

Aalto-yliopiston tutkijatohtori Antti Pirinen on muun muassa kirjoittanut, että rakennusteollisuudessa pyritään hakemaan arvoa asuntotuotteiden lisääntyvällä vakioimisella ja monistettavuudella, kun taas monet asukkaat odottavat asumiseltaan yhä enemmän yksilöllisyyttä ja personoitavuutta. 4 Rakennuttajat toistavat vakiintuneen mallin mukaisia asuntotyyppejä pienin variaatioin, uskaltamatta ottaa riskiä. Esimerkiksi asiakassegmentointia hyödynnetään lähinnä markkinoinnissa, eikä se tavallisesti vaikuta suunnitteluun.5 Vastakkain ovat mahdollisuus kasvattaa markkinoita tarjoamalla kaikille sopivia asuntoja ja todennäköisesti tuottavampi vaihtoehto tarjota tiettyjä käyttäjäryhmiä puhuttelevia asuntoja.
‍
Arkkitehti joutuu kuitenkin rakennusteollisuuden syyttelyn sijaan kohtaamaan kysymyksen siitä, kuinka paljon hyvällä suunnittelulla voidaan nostaa myynnin katteita. Kuinka samoilla resursseilla voidaan toteuttaa jotain arvokkaampaa?‍

Asiakasarvokeskustelussa on myös itsessään ongelmia. Jos keskustelua käydään pelkästään asiakkaan eli ostajan näkökulmasta, ulkopuolelle jäävät rakentamisen monet muut ulottuvuudet. Rakennus ei palvele vain käyttäjiään vaan myös ympäristöään. Jotta rakennettu ympäristö olisi kaikille ideaalia, joutuu katseen kääntämään ostajasta myös muihin. Jotta rakennetun ympäristön arvo voisi saavuttaa täyden potentiaalinsa, täytyy rakennusta ja sen ympäristöä tarkastella yhtenä kokonaisuutena. Ymmärtämällä esimerkiksi kaavoituksen tuomaa arvoa paremmin voidaan saavuttaa hankekohtaisestikin runsaampaa arvoa.

Ymmärsi asiakasarvon miten vain, keskeistä laadun tarjoamisessa on suunnittelijoiden ja rakennuttajien välinen yhteistyö. Rakennusalan kilpailukyky ja rakentamisen laatu Suomessa -raportissa todetaankin, että rakennusalalla innovatiivisuuden esteinä ovat suunnittelun ja käytännön rakentamisen eriytyminen6. Rakentamisen ketju on pitkä, ja eri osapuolet toimivat omien tavoitteidensa pohjalta.

Kaikkien osapuolten on oivallettava, että laadukas ja kaupunkikuvallisesti arvokas suunnittelu ei välttämättä ole nykyistä rakentamista kalliimpaa. Se vaatii kompromisseja myös suunnittelijoilta. Suunnittelijoiden vastuulla on tiedostaa suunnitteluvalintojen vaikutus kustannuksiin. Lisäksi suunnitteluratkaisuja pitäisi osata soveltaa rakennusteollisuuden lähtökohdista.