Konseptissa ei ole vielä otettu kantaa alustalla myytävien suunnitelmien hintoihin, ja sitä kautta työn kannattavuuteen. Todellisuuteen pohjaavien arvioiden antaminen vaatisi parempaa tutustumista nykyiseen markkinatilanteeseen ja rakennussuunnittelun palkkioihin. Seuraavaksi esitellään kuitenkin joitain arvioita, joiden pohjalta konseptin kannattavuutta arkkitehdeille voi arvioida.

Hyvä lähtökohta alustayrityksen ja suunnittelijan väliselle sopimukselle olisi myyntivoiton puolittaminen. Suunnittelija saisi siis puolet suunnitelman myyntihinnasta. Vaikka alustayrityksen osuus voi kuulostaa suurelta, olisi se kohtuullinen huomioiden alustayrityksen panoksen kutakin suunnitelmaa kohden. Alustayritys tietomallintaisi, visualisoisi ja tuottaisi markkinointi- ja esittelysisällöt kustakin suunnitelmasta sen lisäksi, että ylläpitää alustaa ja markkinoi tuotteita.

Suunnitelmien myyntihinnat voisivat alkaa noin 12 000 eurosta. Arvonlisäverojen jälkeen suunnittelija ja alustayritys tienaisivat noin 5000 euroa jokaisesta myydystä suunnitelmasta. Jos arkkitehdin suunnitteleman pientalon keskimääräiseksi, mutta varsin matalatuottoiseksi korvaukseksi, arvioisi 10 000 euroa, päästäisiin samaan tulotasoon, jos suunnitelma myytäisiin kahdesti. Jos tarkastellaan suunnitteluun kuluvaa työaikaa, yhden suunnitelman tekemiseen voi arvioida kuluvan keskimäärin kolmesta neljään kuukautta, jolloin kiitettävään tulotasoon pääsisi kolmella myynnillä.

Suunnittelun kannattavuus kasvaisi kuitenkin merkittävästi neljännestä myydystä suunnitelmasta eteenpäin. Jos suunnitelmaa myytäisiin esimerkiksi kymmenen kertaa, kertyisi suunnitelmasta passiivista tuloa henkilöauton hinnan verran. Suunnitelmien myynnin aikajänne olisi kuitenkin todennäköisesti melko pitkä.

Tunnettujen suunnittelijoiden suunnitelmia voisi myydä kaksinkertaisella hinnalla. Hintaa voisi todennäköisesti vielä nostaa tilanteessa, jossa suunnittelija ei muuten tekisi toimeksiantoja yksityisasikkaille. Jos maailmankuulujen suunnittelijoiden pientaloja myytäisiin rajoitettuja eriä, voitaisiin hintoja nostaa lähes sataan tuhanteen euroon. Jos suunnitelmien jälleenmyynnille ja keräilylle onnistuttaisiin luomaan markkinat, voisivat harvinaisten suunnitelmien välityshinnat liikkua teoriassa lähellä miljoonaa euroa. Tällöin toiminnan pitäisi olla kansainvälisesti tunnettua ja kauppaa käytäisiin poikkeuksellisen paljon. Vaikka muutamien suunnittelijoiden ja varakkaiden asiakkaiden välillä tapahtuva kaupankäynti ei parantaisi suunnittelun tasoa yleisesti, voisi se muuttaa kuluttajien suhtautumista suunnittelun ostamiseen.

Alustayritykselle voittoa myynnistä kertyisi varmaan vasta neljännen myynnin jälkeen. Ottaen huomioon kohteiden myymiseen ja suunnittelijan tukipalveluihin menevät kulut, ottaisi alusyritys aina riskin valitessaan suunnitelman alustalle. Todennäköistä olisi, että alustayrityksen tulot muodostuisivat pitkään vain muutamista kuluttajien kestosuosikeista, ja tarjontaa pidettäisiin laajana tulevaisuuden myyntiä ajatellen. Monipuolinen tarjonta kuuluu alustan brändistrategiaan, ja tukee suunnitelmien myyntiä pitkällä aikavälillä. Alustayrityksen toiminta olisi siis pitkään tappiollista ja liiketoimintaa kasvatettaisiin pääomia keräämällä.

Arkkitehdin ammatin näkökulmasta alustatalouskonsepti mahdollistaisi uuden, parhaassa tapauksessa hyvin kannattavan liiketoiminnan muodon. Passiiviseen tuloon perustuva liiketoiminta on pitkällä aikajänteellä  kiinnostava ansantalogiikka. Toimiessaan se vapauttaa resursseja merkittävämpään ja kannattavampaan työhön. Aikaa ei tarvitse käyttää itseään toistavien työtehtävien tekemiseen.

Alustan kautta olisi joustavaa ja helppoa toimia yrittäjänä. Yrittäjyys olisi houkuttelevaa etenkin työuransa alussa oleville arkkitehdeille, joilla ei ole vielä verkostoja tai asiakkaita. Alustasta hyötyjiä olisivat myös lähempänä työuran loppua olevat arkkitehdit, jotka ovat saattaneet yksinkertaisesti jäädä suunnittelun ja markkinoiden digitalisoitumisen jalkoihin.
‍
Vaikka toiminnalla olisi onnistuessaan vaikutus koko alan arvostukseen ja katteisiin, on alustataloudessa tehtävällä työllä monesti kääntöpuolensa. Yhteiskunnallisena ilmiönä se pakottaa yhä useamman toimimaan yrittäjänä ja pirstaloi samalla työuria. Toisaalta myös arkkitehtitoimistot voisivat tuottaa alustalle suunnitelmia, jolloin toimialan rakenne ei muuttuisi merkittävästi.

Jos alustayritykseen suhtautuu suunnittelutoimistona, se voi näyttäytyä uhkana perinteiselle arkkitehtien liiketoiminnalle. Alustayrityksen tavoite olisi kuitenkin haalia paras osaaminen ja parhaat resurssit osaksi omaa liiketoimintaansa. Voisikin ajatella, että jos yksi arkkitehtitoimisto saisi palkattua kaikki alan taitavimmat suunnittelijat, tulisi toimistosta todennäköisesti alan johtava toimija. Alustalla arkkitehdit kuitenkin harjoittaisivat omaa liiketoimintaansa, eivätkä olisi alustayrityksellä töissä. Suunnittelijat voisivat suunnitella alustalle osa-aikaisesti ja käyttää muun ajan toimistotyöhön.

Yksi alustayrityksen kilpailuvalteista on, että sen liiketoiminta on todennäköisesti kannattavampaa kuin perinteisten toimistojen. Yksi syy alustatalousliiketoimintamallien korkeaan tuottavuuteen on, että ne tuottavat verkostovaikutuksen avulla kasvavaa arvoa suhteellisesti laskevalla kulurakenteella.1
‍
Joka tapauksessa suhtautuminen alustayrityksen toimintaan kannattaisi pitää mahdollistavana: Alustayrityksen kautta arkkitehdit pääsevät osallisiksi markkinoihin, joita arkkitehtitoimistot eivät tällä hetkellä tavoita.
Kun suunnittelutyö järjestetään alustatalousmallin kautta, luodaan hyvät edellytykset alan osaamisen tuomiseen markkinoille ja saavutetaan korkeampi kannattavuus työskentelyn ja myymisen tehostuessa.

Alustayritys kantaisi kuitenkin vastuuta alan kehityksestä ja esimerkiksi palkkatasoista, eli sen toiminnan olisi oltava läpinäkyvää ja luotettavaa. Perinteisesti, alustayritysten huono puoli on, että ne pyrkivät luontaisesti kohden monopoleja. Monopoli on tilanne, jossa yksi yritys voi sanella koko alan toimintaehdot kansallisesti tai jopa kansainvälisesti. Vaikka alustayrityksen näkökulmasta arkkitehti olisi vapaa irtautumaan toiminnasta, voi arkkitehti olla alustasta taloudellisesti riippuvainen, jolloin irtautuminen ei ole helppoa.

Liiketoiminnan näkökulmasta arkkitehdit ovat alustayrityksen asiakkaita, ja alustayrityksen edun mukaista on, että palvelu nauttii ammattikunnan vahvaa luottamusta.